Euroopan hienomakuisimmaksi marjaksi sanotun mesimarjan kesyttämisestä puutarhakasviksi on saatu uusia, rohkaisevia tuloksia. Mesimarjan ihanaa aromikasta makua ei enää tarvitse vain muistella, sillä sen viljelyä voi kokeilla omassa puutarhassaan marjapensaiden tai omenapuiden varjossa kosteutta pidättävässä maassa.
Kesä-heinäkuussa ilmestyvät vaaleanpunaiset kukat vaativat marjoakseen ristipölytyksen, siksi istutuksessa on oltava vähintään kahta lajiketta. Mesimarjalajikkeista on saatavana meiltä Susannaa, Pimaa, Elpeetä ja ilomantsilaista luonnon kantaa.
Kypsät marjat ovat kuultavia ja pehmeitä ja silloin niissä on aromi parhaimmillaan. Jo muutama mesimarja mustikkasopan seassa antaa ihanan tuoksun ja aromin koko keittiöön...
Viljelmä kannattaa perustaa mahdollisimman hyvälle paikalle. Multavat, hikevät hieta- ja kangasmaat sopivat mesimarjalle parhaiten. Maan happamuuden suhteen mesimarja ei ole vaativa, vaan sen kerrotaan viihtyvän pH:n ollessa 3,2 ja 6,4 välillä.
Kukinnan onnistumisen takaamiseksi kasvupaikka ei myöskään saa olla keväthallanarka. Mesimarja vaatii tasaista kosteutta läpi kasvukauden. Mesimarja on hennon kasvutapansa vuoksi erittäin huono kilpailemaan rikkakasvien kanssa, ja mesimarjaviljelykseen varattavalla lohkolla ei saa olla rikkakasviongelmaa. Rikkakasvit on torjuttava ennen viljelmän perustamista perusteellisesti.
Liiallista typpilannoitusta tulee välttää, etenkin multamailla, koska runsas typpi lisää vegetatiivista kasvua marjomisen sijaan ja altistaa kasvustoa ja marjoja homeille. Käytännössä on havaittu palaneen karjanlannan sopivan hyvin mesimarjan lannoitukseen monivuotisen lannoitusvaikutuksen ja maata parantavien ominaisuuksien vuoksi. Suositeltava annos on 300 – 400 kg lantaa/aari. Käytettäessä keinolannoitetta annos voisi olla lannoitteesta, istutustiheydestä ja pellon ominaisuuksista riippuen 2 – 4 kg/aari hivenravinteita sisältävää vähätyppistä puutarhan täyslannoitetta.
Mesimarjaa suositellaan viljeltäväksi mustassa tai ruskeassa muovikatteessa
Paras istutusajankohta on syksy tai aikainen kevät. Mesimarjalle sopiva taimiväli muovipenkissä viljeltäessä on 25 – 35 cm. Vuorottaisessa paririvissä viljeltäessä voi 50 senttiä olla riittävä taimiväli. Ristipölytyksen varmistamiseksi istutetaan eri lajikkeita sekaisin samaan riviin, esim. kahta lajiketta vuoronperään, tai kahta lajiketta suhteessa 2:1.
Mesimarja vaatii tasaista kosteutta kasvaakseen ja tuottaakseen satoa hyvin. Sadetus myös kastelee kasvustoja, mikä voi lisätä lehtihomeriskiä. Fosfori-, kupari-, sinkki- ja magnesiumlannoituksen on raportoitu edistävän marjontaa. Runsaasta typpi- kalsium- ja kaliumlannoituksesta voi olla haittaa sadonmuodostukselle. Piilannoituksen on epäilty vähentävän homeriskiä. Yleensä lisälannoitustarve on vähäinen
Rikkakasvit torjutaan taimien tyveltä kitkien. Rivivälikasvuston leikkaaminen etenkin alkukesästä on tärkeätä, koska kukkiessaan se voi kilpailla mesimarjan kanssa pölyttäjistä ja siten alentaa satoa.
Useat taudit on torjuttavissa käyttämällä puhtaita taimia sekä istuttamalla riittävän harvaan. Sateisina kesinä harmaahome voi saastuttaa marjasadon.
Ensimmäisenä vuonna mesimarjasato jää vähäiseksi mesimarjan kasvattaessa pääosin juurta ja versoa. Keskimääräinen satotaso vaihtelee 100-300 g/m2.
Mesimarjan pääkukinta on kesäkuussa, jonka jälkeen tulee lyhyt tauko, jonka jälkeen kukinta taas jatkuu aina syksyyn saakka. Marjat kypsyvät noin 5 – 6 viikon kuluttua kukinnasta. Pääsato valmistuu heinäkuun lopulla. Marjat tulee poimia vasta kun ne ovat täysin kypsiä, eli yleensä hiukan kiiltäviä ja pehmeähköjä ja niiden aromi on täysin kehittynyt. Marja kerätään kantoineen.