Suomessa viljeltäviä vadelmalajikkeita ovat mm. kartiomaisia, kirkkaan punaisia marjoja tuottava 'Ottawa', pyöreä, tummanpuna marjainen 'Muskoka', parhaiten tuoremarjaksi soveltuva vaaleampi 'Preussen', suurimarjainen 'Veten' sekä ensimmäinen suomalainen lajike 'Ville'. Myös keltainen vadelma tunnetaan.
Nykyiset lajikkeet tosin poikkeavat huomattavasti luonnonkannoista: versomäärä tainta kohti on huomattavasti pienempi, versot ovat hennompia, marjat taas ovat suurempia ja niitä on viljellyissä lajikkeissa enemmän. Myös marjan rakenteessa on eroja.
Ravintoarvoiltaan vadelma on vähän energiaa, mutta runsaasti magnesiumia, kalsiumia, fosforia ja mangaania sisältävä marja. Vadelma ei ole parhaita C-vitamiinin lähteitä (25-38 mg / 100 g marjoja) muihin kotimaisiin marjoihin verrattuna, mutta päihittää siinä kuitenkin puolukan ja omenan.
Suomen olosuhteissa talvivauriot lienevät suurin vadelman viljelyä haittaava tekijä. Tämän vuoksi suotuisan paikan valinta vadelmaviljelyksille ja talvenkestävien lajikkeiden viljely on erittäin tärkeätä. Lämpimät, aurinkoiset rinteet ja keveät kivennäismaat sopivat parhaiten.
Vadelmaa voidaan viljellä tasamaalla ilman katetta kun maalaji on vettä hyvin läpäisevää ja viljelmä on rinteessä. Lämpö- ja vesioloja voidaan parantaa viljelemällä katetussa harjussa.
Katteeksi käy muovi, kangas tai eloperäiset materiaalit kuten olki, puunkuori tai hake. Riviväleihin kannattaa kylvää nurmi.
Riviväli valitaan tuennan mukaan, mielellään vähintään 3 metriä, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja valoisana. Sopiva istutustiheys voi olla 0,5 metrin välein. Myöhempinä vuosina pyritään leikkaamalla jättämään noin 10-20 kasvuversoa rivimetrille.
Pystytuennassa vadelman versot sidotaan rivinkohdalle noin 1-1,2 metrin korkeudelle pingotettuun lankaan yksitellen. Pitkä- ja rentoversoisilla lajikkeilla tai tuulisilla paikoilla käytetään kahta lankaa, n. 0,9 – 1 metrin korkeudella ja toista noin 0,4 m ylempänä. Tuennassa voidaan käyttää myös rinnakkaisia parilankoja, joiden väliin versot ohjataan.
V-tuennallasaadaan suurempi sato kuin pystytuennalla. Rivin kohdalle pystytetyissä tukitolpissa on noin 1,2-1,3 metrin korkeudella 0,7-1,0 metriä leveä vaakalauta, jonka päissä on tukilangat. Satoversot taivutetaan keväällä kummallekin sivulle ja sidotaan tukilankoihin. Kasvuversot saavat kasvaa vapaasti ylöspäin keskelle riviä, johon ne talveksi tuetaan. Versoja jätetään V-tuennassa 16-20 kpl rivimetrille.